Updated 21.3.2023

Dilatoiva (laajentava) kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, joka aiheuttaa tyypillisimmin sydämen vasemman kammion ja mahdollisesti myös vasemman eteisen laajentuman, sekä edetessään sydämen pumppaustehon heikentymisen ja sydämen vajaatoiminnan. Myös oikea kammio ja eteinen voivat olla laajentuneet ja sairauteen voi liittyä vasemman eteiskammioläpän (mitraali- eli hiippaläppä) vuotoa. (Kittleson 1998a, Ware 2009b, R.Prosec, 2011) Dilatoiva kardiomyopatia on kuolemaan johtava sairaus ja koirien toiseksi yleisin ei-synnynnäinen sydänsairaus (Hogan & Green, 2009). Sairautta tavataan yleisimmin keskikokoisilla ja suurilla roduilla. Tutkimusten perusteella sairautta esiintyy eniten dobermannilla (Wess ym. 2010a).

Dobermannien tilanne dilatoivan kardiomyopatian suhteen on erityisen vakava. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan DCM:n kumulatiivinen esiintyvyys eurooppalaisessa dobermanni kannassa oli 58,2% (Wess ym. 2010a). Toisin sanoen useampi kuin joka toinen koira sairastuu elämänsä aikana. Valtaosalla dobermanneja, 37%, sairaus ilmenee rytmihäiriöinä (Wess ym. 2010a). Rytmihäiriöt ovat tyypillisesti kammioperäisiä ja ne voivat johtaa kammiovärinään ja äkkikuolemaan (Calvert & Meurs 2009). Ultraäänitutkimuksessa pelkkiä rakenteellisia muutoksia tavattiin vain n. 13% (Wess ym. 2010a).

Periytyvyys

Dobermannien dilatoiva kardiomyopatia periytyy vallitsevasti (autosomal dominant). Tämä tarkoittaa, että jo yksi DCM:n liitetty perintötekijä riittää aiheuttamaan sairauden ja sairaan yksilön jälkeläisillä on 50% todennäköisyys periä sairautta aiheuttava geeni. Dilatoivalle kardiomyopatialle on tyypillistä, että sen oireet, vaikeusaste, ilmenemisikä ja laatu voivat vaihdella suurestikkin yksilöiden välillä ja on myös mahdollista, että geneettisesti sairas yksilö ei sairastu koskaan kliinisesti.
Sairauden puhkeamisen syyt ovat vielä osittain hämärän peitossa, mutta ympäristötekijöillä ja ravinnolla oletetaan olevan merkitystä. Näyttää myös siltä, että dobermannien DCM:lla on autoimmuunitausta (Wess ym. 2018).
Sairautta esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla, mutta kliininen sairaus kehittyy yleensä uroksilla aiemmin kuin nartuilla, narttujen ilmentäessä useammin rytmihäiriöitä (Wess ym. 2010a, Calvert ym. 1997b).
Dobermanneilla on todettu myös taudin nuoruusmuotoa, joka puhkeaa koiran ensimmäisten elinkuukausien aikana (Vollmar ym. 2003).

Wess ym. 2010a

Tutkimus

Lääkityksen merkitys

Lääkityksen on todettu parantavan koiran elämänlaatua ja pidentävän eliniän odotetta. Paras lopputulos saavutetaan mikäli sairaus pystytään diagnosoimaan sen okulttissa vaiheessa. Tästä syystä sairauden aikainen diagnosointi on ensiarvoisen tärkeää (Wess 2010b).

DCM1 (PDK4 kromosomi 14, Meurs ym. 2012, amerikkalainen tutkimusmateriaali)

DCM1 mutaation omaavilla koirilla riski sairaustua on 7 kertainen ja sairaus kehittyy n. 40%. Näyttää siltä, että tämän mutaation assosiaatio sairauden puhkeamiseen on DCM2 matalampi. Mutaatiota on löydetty myös muista roduista (NSCU webinar 2019).

DCM2 (TTN = titiinigeeni, Meurs ym. 2019, amerikkalainen tutkimusmateriaali)

DCM2 mutaation omaavilla koirilla riski sairastua on 21 kertainen ja sairaus kehittyy n. 50%. Sairastuneista koirista suurin osa kantaa DCM2 mutaatiota (NSCU webinar 2019, Meurs ym. 2020.

DCM1 ja DCM2 mutaatiot ovat levinneet populaatiossa varsin laajalle. 99% sairaista ja 73% terveistä kantaa jompaa kumpaa tai molempia mutaatioita (Meurs ym. 2019).

CFA5 (mutaatio kromosomissa 5, Mausberg ym. 2011, eurooppalainen ja englantilainen tutkimusmateriaali)

Riskialleeli kromosomissa 5, joka korreloi parhaiten rytmihäiriöitä. Löydös selittää n. 50% DCM tapauksista ja on merkittävä riskitekijä rodussa.

Tämän hetken tutkimuskohteina biomarkkereissa ovat troponiini I cTnl , hs-cTnl sekä natriureettinen peptidi NT-proBNP. Tutkimusten perusteella nämä biomarkkerit eivät kuitenkaan ole riittäviä korvaamaan Holter- ja ultraäänitutkimusta (Oyama ym. 2007a, Oyama & Sisson 2004, Wess ym 2010d, Porciello ym. 2008), joskin troponiini I cTn ja hs-cTnl voidaan pitää vaihtoehtona sairauden varhaisen vaiheen tunnistuksessa mikäli Holter- ja ultraäänitutkimusta ei ole saatavilla (Klüser ym. 2018, Wess ym. 2017).

Ravintolisät

Vaikka dobermannien dilatoiva kardiomyopatia omaa geneettisen taustan, osa on omistajista vakuuttuneita tiettyjen ravintolisien hyödyistä. Ohessa tutkimustietoa ravintolisistä sairauden yhteydessä.

EPA & DHA

Runsaasti omega3-rasvahappoja sisältävän kalaöljyn lisääminen (eikosapentaeenihappo EPA ja DHA dokosaheksaeenihappo), voi vähentää sytokiinituotantoa, parantaa endoteelin toimintaa ja muiden
hyötyjen lisäksi sillä näyttää olevan rytmihäiriöitä rauhoittava vaikutus.

Annostus
EPA 40 mg/kg/vrk
DHA 25 mg/kg/vrk


Tauriini

Jotkut dilatoivasta kardiomyopatiaa sairastavat koirat näyttävät kärsivän tauriinin ja/tai L-karnitiinin puutoksesta, etenkin amerikancockerspanielit, mutta myös muut. Joillekkin proteiinirajoitetulla tai kasvisruokavaliolla ruokituille koirille voi ilmaantua tauriinipuutos ja viitteitä dilatoivasta kardiomyopatiasta.

Annostus
Koirat alle 25 kg: 500-1000 mg 8 tunnin välein
Koirat 25 - 40 kg: 1-2 g 8-12 tunnin välein

Vaikka useimmat dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavat koirat eivät kärsi tauriinin puutoksesta, on joillakin plasman tauriinipitoisuus alhainen. Alhaisia tauriini, ja joskus L-karnitiini, pitoisuuksia esiintyy mm. cockerspanieleilla jotka sairastavat dilatoivaa kardiomyopatiaa. Näiden aminohappojen lisäys suun kautta voi parantaa vasemman kammion kokoa ja toimintaa, sekä vähentää sydänlääkkeiden tarvetta tässä rodussa. Matalia plasman tauriinipitoisuuksia on havaittu myös joissakin kultaisissa noutajissa, labradoreissa, bernhardilaisissa, dalmatialaisissa ja muilla
DCM-koirilla. Normaali riittävä tauriinipitoisuus löytyy joidenkin tällaisten tapausten ruokavaliosta, joskin toiset on ruokittu matala proteiinisella, lammas-riisi tai kasvisruoalla. Tauriinilisän rooli on epäselvä. Vaikka tauriinipuutteisilla
koirilla voi ilmetä jonkin verran paranemista ultraäänitutkimuksessa täydentämisen jälkeen, on vaikutus eliniänodotteeseen kyseenalainen. Tästä huolimatta plasman tauriinipitoiduuden mittaaminen tai täydentävän tauriinilisän kokeileminen vähintään 4 viikon ajan voi olla aiheellista ja etenkin, jos kysessä on DCM:lle epätyypillinen rotu. Tauriinipitoisuudet jotka ovat pienempiä kuin 258-40 nmol/ml katsotaan yleisesti
puutteellisiksi. Näyteenotto- ja lähetysohjeet tulee pyytää käytettävältä laboratoriolta.



L-karnitiini

Vaikka L-karnitiinipuutosta on todettu dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavilla boxereilla ja dobermanneilla, sen levinneisyyden uskotaan olevan alhainen ja L-karnitiinia täydentävien sairastuneiden koirien määrä vielä pienempi. Kuitenkin koe-ajanjakso suuremmalla annoksella voi olla aiheellinen. Vähintään 4 kuukautta kestäneen
koe-ajanjakson jälkeen voidaan vasemman kammion toiminnan paranemista arvioida ultraäänitutkimuksella. Koirilla, joita hoidetaan karnitiinilisällä, voi ilmetä erikoinen tuoksu.

L-karnitiinin vähimmäisteho ei ole tiedossa; se voi vaihdella puutteen mukaan, tai sitä ei ole ollenkaan. Useita annostuksia on ehdotettu, mukaan lukien 50-100 mg/kg suun kautta 8-12 tunnin välein systeemiseen puutteeseen tai 200 mg/kg 8 tunnin välein myopaattisen puutteen osalta. Toiset käyttävät suun kautta otettavaa L-karnitiinia annoksella 1g joka 8. tunti alle 25 kiloisilla koirilla ja 2g:n annosta 12 tunnin välein koirille, jotka ovat 25 - 40 kg. Noin ½ tl puhdasta L-karnitiinijauhetta vastaa 1g.



Muut lisäravinteet

Muiden ravintolisien rooli on epäselvä. Oksidatiivisella stressillä ja vapaiden radikaalien vaurioilla on
todennäköisesti merkitystä sydänlihaksen toimintahäiriön patogeneesissä. Lisääntyneet kiertävät sytokiinit sydämen vajaatoiminnassa voivat edistää oksidatiivista stressiä. Vaikka C-vitamiinin lisäyksellä on myönteinen vaikutus
endoteelitoimintaan, sydämen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen ihmisillä, täydentävien antioksidanttien merkitys eläinten kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa on epäselvä. Koentsyymi Q-10 on antioksidantti ja yhteis-
tekijä, joka liittyy solujen energiantuotantoon. On kyseenalaista onko sillä mitattavissa olevaa hyötyä; koirilla on käytetty 30 (-90) mg annoksia suun kautta 12 tunnin välein epävarmalla teholla.

Ravintolisät kokonaisuudessaan Nelson ym. Fifth Edition, käännös S. Tuomainen

Suomen markkinoilta löytyy Biofarmin Vigoron cardio, joka sisältää mm. tauriinia ja L-karnitiinia. Kyseessä on kissoille ja koirille suunnattu tuote. Apteekin tauriinin hinta on päätä huimaava ja edullisin vaihtoehto onkin ihmispuolen vapaankaupan tuottevalikoima.

Jalostuksellisesti Dobermannin dilatoivan kardiomyopatian hallitseminen on erittäin vaikeaa. Sairauteen liitetyt geenimutaatiot ovat levinneet populaatiossa laajalle ja rodun perimän monimuotoisuus on varsin kapea. Suurin osa jalostukseen käytetyistä koirista sairastuu vasta jalostusiän ohittaneena ja "Golden standard"-tutkimus (sydämen ultraäänitutkimus sekä 24h Holter) on käytössä liian harvoin. Suomessa jalostuskoirille on PEVISA-ohjelmaan sisällytetty sydämen ultraäänitutkimus, ultraäänen aikainen leposydänfilmi sekä 5 min. leposydänfilmi. Holter-tutkimus vaaditaan mikäli leposydänfilmissä tai ultraäänen aikaisessa sydänfilmissä todetaan yksikin kammiolisälyönti (SDY). 35.8% sairaista koirista läpäisee 5 min. leposydänfilmin puhtain paperein, eikä kammiolisälyöntien puuttuminen leposydänfilmistä saisi johtaa olettamukseen - tutkimushetkellä terve. Tästä syystä koirat tulisikin tutkia 24 tunnin mittaisella Holter-tutkimuksella "Golden Standard"- suositusten mukaisesti (Wess ym. 2010). Koska Holter-tutkimusta ei ole sisällytetty PEVISA-ohjelmaan ja toistaiseksi vain harva kasvattaja on aktivoitunut Holter-tutkimusten suhteen, Yhteiseurooppalaiset suositukset jäävät monen jalostusyksilön kohdalla täyttymättä (Wess ym. 2010a, Wess ym. 2017).
Sydäntutkimusten korkeat kustannukset ja huono saatavuus ovat osaltaan rajoittaneet kasvattajien ja koiranomistajien tutkimusintoa. Asiaan on osittain pystytty puuttumaan ja tätä nykyä tarjolla on varsin edullinen Suomen Dobermannyhdistyksen jäsenilleen tarjoama Holter-tutkimus.

Lisätietoja yhdistyksen Holter-vuokrauksesta

Dobermannien Jalostuksen tavoiteohjelma 2020-2024 ja PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma

LÄHTEET

Artikkelit

Calvert CA, Pickus CW, Jacobs GJ, Brown J. Signalment, Survivor and Prognostic Factors in Doberman Pinchers With End-Stage Cardiomyopathy.Journal of Veterinary Internal Medicine 1997b, 11: 323-326

Klüser Lena, T. Maier Elizabeth, Wess Gerhard Evaluation of a high-sensitivity cardiac troponin I assay compared to a first-generation cardiac troponin I assay in Doberman Pinschers with and without dilated cardiomyopathy 2018

Martin MWS, Stafford-Johnson MJ, Celona B. Canine dilated cardiomyopathy: a retrospective study of signalment, resentation and clinical findings in 369 cases. Journal of Small Animal Practise 2009, 50:23-29

Mausberg TB, Wess G, Simak J, Keller L, Drögemuller C, Webster MT, Stephenson H, Dukes-McEwan J, Leeb T. A locus on Chromoseme 5 is not Associated with Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers. Peer-Review Open Access Journal Plos One 2011, 6:1-6

Meurs KM, Lahmers S, Keene BW, Whire SN, Oyama MA, Mauceli E, Lindblad-Toh K. A splice site mutation in a gene encoding PDK4, a mitochondrial protein, is associated with developement of dilated cardiomyopathy in the Doberman Pincher. Human Genetics 2012, 131:1319-1325

Meurs KM, Fox RP, Norgard M, Spier AW, Lamb A, Shianne L, Koplitz SL, Baumwart RD. A Retrospective Genetic Evaluation of Familial dilated cardiomyopathy in the doberman Pincher. Journal of veterinary Internal Medicine 2007, 21:1016-1020

Meurs KM, Tonino P, Saripalli C, Olby N, A missense variant in the Titin gene in Doberman Pincher dogs with familial dilated cardiomyopathy and sudden cardiac death 2019Meurs KM, Tonino P, Saripalli C, Olby N, A missense variant in the Titin gene in Doberman Pincher dogs with familial dilated cardiomyopathy and sudden cardiac death 2019

O'Grady MR, O'Sullivan ML. Dilated Cardiomyopathy: an update Veterinary Clinics of North America Small animal Practise 2004, 34:1187-1207

Oyama MA, Sisson DD. Cardiac Troponin-I Concentration in Dogs with Cardiac Disease. Journal of Veterinary Internal Medicine 2004, 18:831-839

Oyama MA, Sisson DD, Solter PF. Prospective screening for occult cardiomyopathy in dogs measurement of plasma atrial natriuteric peptide, B-type natriuteric peptide, and cardiac troponin-I concentrations. American Journal of Veterinary Research 2007a, 68:42-47

Owczarek-Lipska M, Mausberg T-B, Stephenson H, Dukes-McEwan J, Wess G and Leep T. A 16-bp deletion in the canine PDK4 gene is not associated with dilated cardiomyopathy in a European cohort of Doberman Pinchers.Animal genetics Volume 44, Issue 2, page239, April 2013

Petric AD, Stabej P, Zemva A. Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers: Survival, causes of Death and a Pedigree Review in a related Line. Journal of Veterinary Cardiology 2002, 4:17-24

Porciello F, Rishniw M, Herndon WE, Birettoni F, antognoni MT, Simpson KW. Cardiac Troponin-I is elevated in dogs with azotaemia renal failure and in dogs with non-cardiac systemic disease. Australian Veterinary Journal 2008, 86:390-394

Simpson S, Edwards J, Emes R, Cobb M, Mongan N, Rutland C. A Predictive model for canine dilated cardiomyopathy - a meta analysis of dobermann Pincher data

Tidholm A, Svenson H, Sylven C. Survival and Prognostic Factors in 189 Dogs with Dilated Cardiomyopathy. Journal os the American Animal Hospital Association 1997, 33:364-368

Wess G, DVM, Dr. habil. DACVIM-CA, DECVIM-IM,DECVIM-CAa,*, O. Domenech, DVM, MSc, DECVIM-CAb, J. Dukes-McEwan, BVMS, MVM, PhD, DVC,DECVIM-CA (Cardiology) MRCVSc, J.Häggstrom, DVM, PhD.DECVIM-CAd, S. Gordon, DVM, DVSc, DACVIM-CA European Society of Veterinary Cardiologyscreening guidelines for dilatedcardiomyopathy in Doberman PinschersG

Wess G, Schulze A, Geraghty N, Hartmann K. Ability of a 5-Minute Electrocardiography (ECG) for Predicting Arrhytmias in Doberman Pinchers with Cardiomyopathy in Comparison with a 24-Hour Ambulatory ECG. Journal of Veterinary Internal Medicine 2010b, 24:367-371

Wess G, Schulze A, Putz V, Simak M, Killich LJ, Keller LJM, Maeurer J, Hartmann K. Prevalence of Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers in Various Age Groups. Journal of Internal Medicine 2010a, 3:533-538

Wess G, Simak J, Mahling M, Hartmann K. Cardiac Troponin-I in Dobermann Pinchers with Cardiomyopathy. Journal of Internal Medicine 2010d, 24:843-849

Sähköiset julkaisut

Robert Prosek: Dilated Cardiomyopathy, 8.2.2015

NSCU webinar - An Update on Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers

NSCU webinar - an Update on Dilated Cardiomyopathy in the Doberman Pincher 2019

Calvert CA, Meurs KM. Cardiomyopathy in Doberman Pinschers. Teoksessa: Bonagura JD, Twedt DC (toim.). Kirk's current veterinarytherapy XIV . 14. p. Saunders Elsevier, St. Louis 2009: 800-803.

Hogan DF, Green HW III. Dilated Cardiomyopathy in Dogs. Teoksessa: Bonagura JD, Twedt DC (toim.) Kirk's Current Veterinary Therapy XIV. 14. p. Saunders Elsevier, St. Louis 2009: 792-796

Kittleson MD. Pathophysiology of heart failure. Teoksessa: Hayes B (toim.) Small Animal Cardiovascular Medicine. 1. p. Mosby Inc, St. Louis 1998b: 140-145

Kittleson MD. Primary Myocardial Disease Leading to Chronic Myocardial Failure (Dilated Cardiomyopathy and Related Diseases). Teoksessa: Hayes B (toim.) Small Animal Cardiovascular Medicine. 1. p. Mosby Inc, St. Louis 1998a: 319-33

W. Nelson Richard, Guillermo Couto Small Animal Internal Medicine 5th Edition

Ware WA. Myocardial Diseases of the Dog. Teoksessa: Nelson RW, Couto CG (toim.) Small animal internal medicine. 4. p. Mosby Elsevier, St. Louis 2009b:128-134

Luennot

M.Wiberg, Dobermann-päivät, Hotelli Rantasipi Sveitsi 15-16.11.2014