Updated 7.6.2020

Dobermannien Dilatoiva Kardiomyopatia

Dilatoiva (laajentava) kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, joka aiheuttaa tyypillisimmin sydämen vasemman kammion ja mahdollisesti myös vasemman eteisen laajentuman, sydämen pumppaustehon heikentymisen sekä sydämen vajaatoiminnan. Myös oikea kammio ja eteinen voivat olla laajentuneet ja sairauteen voi liittyä vasemman eteiskammioläpän (mitraali- eli hiippaläppä) vuotoa. (Kittleson 1998a, Ware 2009b, R.Prosec, 2011) Dilatoiva kardiomyopatia on kuolemaan johtava sairaus ja koirien toiseksi yleisin ei-synnynnäinen sydänsairaus (Hogan & Green, 2009). Sairautta tavataan yleisimmin keskikokoisilla ja suurilla roduilla. Tutkimusten perusteella sairautta esiintyy eniten dobermanneilla (Wess ym. 2010a).

Dobermannien tilanne DCM:n suhteen on erityisen vakava. Kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan DCM:n kumulatiivinen esiintyvyys eurooppalaisessa dobermanni kannassa on 58,2% (Wess ym. 2010a). Toisin sanoen useampi kuin joka toinen koira sairastuu elämänsä aikana. Valtaosalla dobermanneja, 37%, sairaus ilmenee rytmihäiriöinä (Wess ym. 2010a). Rytmihäiriöt ovat tyypillisesti kammioperäisiä ja ne voivat johtaa kammiovärinään ja äkkikuolemaan (Calvert & Meurs 2009). Ultraäänitutkimuksessa pelkkiä rakenteellisia muutoksia tavattiin vain n. 13% (Wess ym. 2010a).

Periytyvyys

Dobermannien dilatoiva kardiomyopatia periytyy autosomaalisen dominantisti ja sille on tyypillistä, että sen oireet, vaikeusaste, ilmenemisikä ja laatu voivat vaihdella suurestikkin yksilöiden välillä. On myös mahdollista, että yksilö ei sairastu koskaan kliinisesti. Yksilö, joka omaa sairauteen liitetyn mutaation, on kuitenkin geneettisesti sairas ja voi siirtää sairauden jälkeläisilleen.
Sairauden puhkeamisen syyt ovat vielä osittain hämärän peitossa, mutta ympäristötekijöillä ja ravinnolla oletetaan olevan merkitystä. Näyttää myös siltä, että dobermannien DCM:lla on autoimmuunitausta (Wess ym. 2018).
Sairautta esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla, mutta kliininen sairaus kehittyy yleensä uroksilla aiemmin kuin nartuilla, narttujen ilmentäessä useammin rytmihäiriöitä (Wess ym. 2010a, Calvert ym. 1997b).
Dobermanneilla on todettu myös taudin nuoruusmuotoa, joka puhkeaa koiran ensimmäisten elinkuukausien aikana (Vollmar ym. 2003). Pentukuolemia on raportoitu myös Suomessa.

Wess ym. 2010a

Tutkimus

Tämän hetkisenä suosituksena on aloittaa koiran tutkiminen 3 ikävuodesta lähtien Holter 24h-tutkimuksella sekä sydämen ultraäänitutkimuksella, ns. "Golden Standard"-tutkimus (Wess ym.2010a, Wess ym. 2017). Nuorille koirille Holter-tutkimusta pidetään erityisen tärkeänä sen ennakoidessa useimmiten ultraäänimuutoksia (M.Wiberg, Dobermann-päivät, Hotelli Rantasipi Sveitsi 15-16.11.2014). Dobermanneilla auskultaatio (sydänkuuntelu) ei ole diagnostinen. Sairauden diagnosointia vaikeuttaa sen pitkä oireeton vaihe, tutkimusten huono saatavuus ja korkeat kustannukset.


Ikäjakauma sairauden suhteen (Wess ym. 2010a)

Sairauden eri vaiheet

Ensimmäinen vaihe

Sairauden Ensimmäisessä vaiheessa koira on kliinisesti/päällisin puolin terve eikä tutkimuksissa, EKG/Ultra, näy mitään poikkeavaa (O'Grady & O'Sullivan 2004, Calvert & Meurs 2009).

Toinen vaihe

Toista vaihetta kutsutaan usein okultiksi vaiheeksi (O'Grady & O'Sullivan 2004). Okultissa vaiheessa koira vaikuttaa ulospäin normaalille ja oireettomalle elimistön kompensaatiomekanismien ansiosta. Sydämessä voidaan kuitenkin havaita muutoksia, joko toiminnassa (EKG) tai rakenteessa (Ultra), tai molemmissa ( O'Grady & O'Sullivan 2004, Kittleson 1998b).
Oireet jatkavat etenemistään ja
äkkikuoleman riski on rodussa erittäin suuri. Monessa tapauksessa koiran äkillinen pyörtyminen/tajunnan menetys on ensimmäinen ja viimeinen merkki sairauden olemassaolosta ja vain harva Dobermanni selviää kolmannesta episodista (O'Grady & O'Sullivan 2004, Calvert & Meurs 2009).

Kuvateksti

Kolmas vaihe

Kolmannessa vaiheessa sairauden oireet puhkeavat sydämen vajaatoiminnan etenemisen takia (O'Grady & O'Sullivan 2004, Calvert & Meurs 2009). Dobermanneilla kolmas vaihe etenee varsin nopeasti ja johtaa aina kuolemaan (Calvert ym. 1997b, Tidholm ym. 1997, Petric ym. 2002, Calvert & Meurs 2009, Martin ym. 2009). Sairauden oireina ovat mm. rasituksen sietokyvyn heikentyminen, hengitysvaikeudet, yskä, ruokahaluuttomuus, apatia, laihtuminen, vaaleat limakalvot, lisääntynyt juominen, yöllinen levottomuus, vapina...

Lääkityksen merkitys

Lääkityksen on todettu parantavan koiran elämänlaatua ja pidentävän eliniän odotetta, mikäli sairaus pystytään diagnosoimaan sen okulttissa vaiheessa. Tästä syystä sairauden aikainen diagnosointi on ensiarvoisen tärkeää (Wess 2010b).

Geenitestit ja biomarkkerit

Dobermannien DCM:n liitettyjä mutaatioita on tällä hetkellä kolme. Amerikkalaisesta populaatiosta löydetty DCM1 (PDK4 kromosomi 14, Meurs ym. 2012) sekä DCM2 (TTN = titiinigeeni, Meurs ym. 2019). DCM1 löydöksen suhteen korrelaatiota Eurooppalaisen populaation suhteen ei kuitenkaan löydetty (Owczarek-Lipska ym. 2012) ja DCM2 yhteys on vielä toistaiseksi tutkimatta. Molemmista löydöksistä on kaupalliset geenitestit olemassa ja testin voi tilata mm. NSCU sivujen kautta.
Lisäksi eurooppalaisesta tutkimusmateriaalista on löydetty sairauteen liittyvä geenialue kromosomista 5 (Mausberg ym. 2011), joka korelloi parhaiten rytmihäiriömuutoksia rodussa. Tämän löydöksen suhteen koiran voi testata Hannoverin Yliopiston kautta.

DCM1 & 2 merkitys Amerikkalaisessa dobermanni kannassa

- DCM1 mutaation omaavilla koirilla riski sairastua on 10 kertainen ja sairaus kehittyy n. 40%
- DCM2 mutaation omaavilla koirilla riski sairastua on 21 kertainen ja sairaus kehittyy n. 50%
- Koirilla, joilla on molemmat mutaatiot, riski sairastua on 30 kertainen ja sairaus kehittyy n. 60%
(Meurs K. webinar 2016)


Tämän hetken tutkimuskohteina biomarkkereissa ovat troponiini I cTnl , hs-cTnl sekä natriureettinen peptidi NT-proBNP. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. Englannissa käynnissä oleva UK Dobermann partnership:n järjestämä tutkimus. Tämän hetken tutkimusten perusteella nämä biomarkkerit eivät kuitenkaan ole riittäviä korvaamaan Holter- ja ultraäänitutkimusta (Oyama ym. 2007a, Oyama & Sisson 2004, Wess ym 2010d, Porciello ym. 2008), joskin hs-cTnl pidetään mahdollisena lisätestinä sairauden varhaisen vaiheen tunnistuksessa (Klüser ym. 2018).

Ravintolisät

Vaikka dobermannien dilatoiva kardiomyopatia omaa geneettisen taustan, on osa omistajista vakuuttuneita tiettyjen ravintolisien hyödyistä. Ohessa tutkimustietoa ravintolisistä sairauden yhteydessä.


EPA & DHA

Runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävän kalaöljyn lisääminen (eikosapentaeenihappo EPA ja DHA dokosaheksaeenihappo), voi vähentää sytokiinituotantoa, parantaa endoteelin toimintaa ja muiden
hyötyjen lisäksi sillä näyttää olevan rytmihäiriöitä rauhoittava vaikutus.

Annostus
EPA 40 mg/kg/vrk
DHA 25 mg/kg/vrk


Tauriini

Jotkut dilatoivasta kardiomyopatiaa sairastavat koirat näyttävät kärsivän tauriinin ja/tai L-karnitiinin puutoksesta, etenkin amerikancockerspanielit, mutta myös muut (…). Joillekkin proteiinirajoitetulla tai kasvisruokavaliolla ruokituille koirille voi tulla tauriinipuutos, ja viitteitä dilatoivasta kardiomyopatiasta.

Annostus
Koirat alle 25 kg: 500-1000 mg 8 tunnin välein
Koirat 25 - 40 kg: 1-2 g 8-12 tunnin välein

Vaikka useimmat dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavat koirat eivät kärsi tauriinin puutoksesta, on joillakin plasman tauriinipitoisuus alhainen. Alhaisia tauriini, ja joskus L-karnitiini, pitoisuuksia esiintyy cockerspanieleilla jotka sairastavat dilatoivaa kardiomyopatiaa. Näiden aminohappojen lisäys suun kautta voi parantaa vasemman kammion kokoa ja toimintaa, sekä vähentää sydänlääkkeiden tarvetta tässä rodussa. Matalia plasman tauriinipitoisuuksia on havaittu myös joissakin kultaisissa noutajissa, labradoreissa, bernhardilaisissa, dalmatialaisissa ja muilla
DCM-koirilla. Normaali riittävä tauriinipitoisuus löytyy joidenkin tällaisten tapausten ruokavaliosta, joskin toiset on ruokittu matala proteiinisella, lammas-riisi tai kasvisruoalla. Tauriinilisän rooli on epäselvä. Vaikka tauriinipuutteisilla
koirilla voi ilmetä jonkin verran paranemista ultraäänitutkimuksessa täydentämisen jälkeen, on vaikutus eliniänodotteeseen kyseenalainen. Tästä huolimatta plasman tauriinipitoiduuden mittaaminen tai täydentävän tauriinilisän kokeileminen vähintään 4 viikon ajan voi olla aiheellista, etenkin jos kysessä on DCM:lle epätyypillinen rotu. Tauriinipitoisuudet, jotka ovat pienempiä kuin 258-40 nmol/ml, katsotaan yleisesti
puutteellisiksi. Näyteenotto- ja lähetysohjeet tulee pyytää käytettävältä laboratoriolta.



L-karnitiini

Vaikka L-karnitiinipuutosta on todettu dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavilla boxereilla ja dobermanneilla, sen levinneisyyden uskotaan olevan alhainen ja L-karnitiinia täydentävien sairastuneiden koirien määrä vielä pienempi. Kuitenkin koe-ajanjakso suuremmalla annoksella voi olla aiheellinen. Vähintään 4 kuukautta kestäneen
koe-ajanjakson jälkeen voidaan vasemman kammion toiminnan paranemista arvioida ultraäänitutkimuksella. Koirilla, joita hoidetaan karnitiinilisällä, voi ilmetä erikoinen tuoksu.

L-karnitiinin vähimmäisteho ei ole tiedossa; se voi vaihdella puutteen mukaan, tai sitä ei ole ollenkaan. Useita annostuksia on ehdotettu, mukaan lukien 50-100 mg/kg suun kautta 8-12 tunnin välein systeemiseen puutteeseen tai 200 mg/kg 8 tunnin välein myopaattisen puutteen osalta. Toiset käyttävät suun kautta otettavaa L-karnitiinia annoksella 1g joka 8. tunti alle 25 kiloisilla koirilla ja 2g:n annosta 12 tunnin välein koirille, jotka ovat 25 - 40 kg. Noin ½ tl puhdasta L-karnitiinijauhetta vastaa 1g.



Muut lisäravinteet

Muiden ravintolisien rooli on epäselvä. Oksidatiivisella stressillä ja vapaiden radikaalien vaurioilla on
todennäköisesti merkitystä sydänlihaksen toimintahäiriön patogeneesissä. Lisääntyneet kiertävät sytokiinit sydämen vajaatoiminnassa voivat edistää oksidatiivista stressiä. Vaikka C-vitamiinin lisäyksellä on myönteinen vaikutus
endoteelitoimintaan, sydämen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen ihmisillä, täydentävien antioksidanttien merkitys eläinten kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa on epäselvä. Koentsyymi Q-10 on antioksidantti ja yhteis-
tekijä, joka liittyy solujen energiantuotantoon. On kyseenalaista onko sillä mitattavissa olevaa hyötyä; koirilla on käytetty 30 (-90) mg annoksia suun kautta 12 tunnin välein epävarmalla teholla.

Ravintolisät kokonaisuudessaan Nelson ym. Fifth Edition, käännös S. Tuomainen


Suomen markkinoilta löytyy Biofarmin Vigoron cardio, joka sisältää mm. tauriinia ja L-karnitiinia. Kyseessä on kissoille ja koirille suunnattu tuote. Apteekin tauriinin hinta on päätä huimaava ja edullisin vaihtoehto onkin ihmispuolen vapaankaupan tuottevalikoima.

DCM ja jalostus

Suomessa jalostuskoirille on PEVISA-ohjelmaan sisällytetty sydämen ultraääni-tutkimus, ultraäänen aikainen leposydänfilmi sekä 5 min. leposydänfilmi. Holter-tutkimus vaaditaan mikäli leposydänfilmissä tai ultraäänen aikaisessa sydänfilmissä todetaan yksikin kammiolisälyönti (SDY). Koska ohjelmaan ei ole sisällytetty 24 tunnin mittaista Holter-tutkimusta, Yhteiseurooppalaiset suositukset jäävät monen jalostusyksilön kohdalta täyttymättä (Wess ym. 2010a, Wess ym.. 2017).

Dobermannien Jalostuksen tavoiteohjelma 2020-2024 ja PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma

Jalostuksellisesti Dobermannien dilatoivan kardiomyopatian hallitseminen on erittäin vaikeaa. Sairauteen liitetyt geenit ovat levinneet populaatiossa varsin laajalle, rotu on kokonaisuudessaan varsin homogeeninen ja käytössä on rajattu määrä perimän vaihtelua.
Suurin osa jalostukseen käytetyistä koirista sairastuu vasta jalostusiän ohittaneena ja "Golden standard"-tutkimus on käytössä liian harvoin.

LÄHTEET

Artikkelit

Calvert CA, Pickus CW, Jacobs GJ, Brown J. Signalment, Survivor and Prognostic Factors in Doberman Pinchers With End-Stage Cardiomyopathy.Journal of Veterinary Internal Medicine 1997b, 11: 323-326

Klüser Lena, T. Maier Elizabeth, Wess Gerhard Evaluation of a high-sensitivity cardiac troponin I assay compared to a first-generation cardiac troponin I assay in Doberman Pinschers with and without dilated cardiomyopathy 2018

Martin MWS, Stafford-Johnson MJ, Celona B. Canine dilated cardiomyopathy: a retrospective study of signalment, resentation and clinical findings in 369 cases. Journal of Small Animal Practise 2009, 50:23-29

Mausberg TB, Wess G, Simak J, Keller L, Drögemuller C, Webster MT, Stephenson H, Dukes-McEwan J, Leeb T. A locus on Chromoseme 5 is not Associated with Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers. Peer-Review Open Access Journal Plos One 2011, 6:1-6

Meurs KM, Lahmers S, Keene BW, Whire SN, Oyama MA, Mauceli E, Lindblad-Toh K. A splice site mutation in a gene encoding PDK4, a mitochondrial protein, is associated with developement of dilated cardiomyopathy in the Doberman Pincher. Human Genetics 2012, 131:1319-1325

Meurs KM, Fox RP, Norgard M, Spier AW, Lamb A, Shianne L, Koplitz SL, Baumwart RD. A Retrospective Genetic Evaluation of Familial dilated cardiomyopathy in the doberman Pincher. Journal of veterinary Internal Medicine 2007, 21:1016-1020

Meurs KM, Tonino P, Saripalli C, Olby N, A missense variant in the Titin gene in Doberman Pincher dogs with familial dilated cardiomyopathy and sudden cardiac death 2019Meurs KM, Tonino P, Saripalli C, Olby N, A missense variant in the Titin gene in Doberman Pincher dogs with familial dilated cardiomyopathy and sudden cardiac death 2019

O'Grady MR, O'Sullivan ML. Dilated Cardiomyopathy: an update Veterinary Clinics of North America Small animal Practise 2004, 34:1187-1207

Oyama MA, Sisson DD. Cardiac Troponin-I Concentration in Dogs with Cardiac Disease. Journal of Veterinary Internal Medicine 2004, 18:831-839

Oyama MA, Sisson DD, Solter PF. Prospective screening for occult cardiomyopathy in dogs measurement of plasma atrial natriuteric peptide, B-type natriuteric peptide, and cardiac troponin-I concentrations. American Journal of Veterinary Research 2007a, 68:42-47

Owczarek-Lipska M, Mausberg T-B, Stephenson H, Dukes-McEwan J, Wess G and Leep T. A 16-bp deletion in the canine PDK4 gene is not associated with dilated cardiomyopathy in a European cohort of Doberman Pinchers.Animal genetics Volume 44, Issue 2, page239, April 2013

Petric AD, Stabej P, Zemva A. Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers: Survival, causes of Death and a Pedigree Review in a related Line. Journal of Veterinary Cardiology 2002, 4:17-24

Porciello F, Rishniw M, Herndon WE, Birettoni F, antognoni MT, Simpson KW. Cardiac Troponin-I is elevated in dogs with azotaemia renal failure and in dogs with non-cardiac systemic disease. Australian Veterinary Journal 2008, 86:390-394

Simpson S, Edwards J, Emes R, Cobb M, Mongan N, Rutland C. A Predictive model for canine dilated cardiomyopathy - a meta analysis of dobermann Pincher data

Tidholm A, Svenson H, Sylven C. Survival and Prognostic Factors in 189 Dogs with Dilated Cardiomyopathy. Journal os the American Animal Hospital Association 1997, 33:364-368

Wess G, DVM, Dr. habil. DACVIM-CA, DECVIM-IM,DECVIM-CAa,*, O. Domenech, DVM, MSc, DECVIM-CAb, J. Dukes-McEwan, BVMS, MVM, PhD, DVC,DECVIM-CA (Cardiology) MRCVSc, J.Häggstrom, DVM, PhD.DECVIM-CAd, S. Gordon, DVM, DVSc, DACVIM-CA European Society of Veterinary Cardiologyscreening guidelines for dilatedcardiomyopathy in Doberman PinschersG

Wess G, Schulze A, Geraghty N, Hartmann K. Ability of a 5-Minute Electrocardiography (ECG) for Predicting Arrhytmias in Doberman Pinchers with Cardiomyopathy in Comparison with a 24-Hour Ambulatory ECG. Journal of Veterinary Internal Medicine 2010b, 24:367-371

Wess G, Schulze A, Putz V, Simak M, Killich LJ, Keller LJM, Maeurer J, Hartmann K. Prevalence of Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers in Various Age Groups. Journal of Internal Medicine 2010a, 3:533-538

Wess G, Simak J, Mahling M, Hartmann K. Cardiac Troponin-I in Dobermann Pinchers with Cardiomyopathy. Journal of Internal Medicine 2010d, 24:843-849


Wollmar A, Fox P, Meurs K, Liu S. Dilated Cardiomyopathy in Juvenile Doberman Pinchers. Journal of Veterinary Cardiology 2003, Volume 5, Issue 1:23-27


Sähköiset julkaisut

Robert Prosek: Dilated Cardiomyopathy, 8.2.2015

Meurs K. webinar - An Update on Dilated Cardiomyopathy in Doberman Pinchers


Kirjat

Calvert CA, Meurs KM. Cardiomyopathy in Doberman Pinschers. Teoksessa: Bonagura JD, Twedt DC (toim.). Kirk's current veterinarytherapy XIV . 14. p. Saunders Elsevier, St. Louis 2009: 800-803.

Hogan DF, Green HW III. Dilated Cardiomyopathy in Dogs. Teoksessa: Bonagura JD, Twedt DC (toim.) Kirk's Current Veterinary Therapy XIV. 14. p. Saunders Elsevier, St. Louis 2009: 792-796

Kittleson MD. Pathophysiology of heart failure. Teoksessa: Hayes B (toim.) Small Animal Cardiovascular Medicine. 1. p. Mosby Inc, St. Louis 1998b: 140-145

Kittleson MD. Primary Myocardial Disease Leading to Chronic Myocardial Failure (Dilated Cardiomyopathy and Related Diseases). Teoksessa: Hayes B (toim.) Small Animal Cardiovascular Medicine. 1. p. Mosby Inc, St. Louis 1998a: 319-33

W. Nelson Richard, Guillermo Couto Small Animal Internal Medicine 5th Edition

Ware WA. Myocardial Diseases of the Dog. Teoksessa: Nelson RW, Couto CG (toim.) Small animal internal medicine. 4. p. Mosby Elsevier, St. Louis 2009b:128-134

Luennot

M.Wiberg, Dobermann-päivät, Hotelli Rantasipi Sveitsi 15-16.11.2014